Tervehdys "vuoden vanhempana"

Muistinpas vaan vielä tämänkin paikan olemassaolon. 


Viimeajat on mennyt aika vauhdilla. Kävin itseasiassa Suomessa tuossa parisen viikkoa takaperin, kun täytin pyöreitä. Varmaan sanomattakin selvää, että pyöreyttä sai myöskin poskipäät, kun moneen otteeseen syötiin erilaisia kakkuja ja suklaata. Sain myös viettää mitä täydellisimmät kolmekymppiset ihastuttavassa talvisäässä kaverin mökillä, jossa läheisten kanssa ohjelmassa oli mm. saunomista, avantoa ja yöhön asti kestävää paljuilua. 

Kuva: Anssi Kumpula

Kuva: Anssi Kumpula

Kuva: Anssi Kumpula

Kuva: Anssi Kumpula

Kuva: Anssi Kumpula

Olin haaveillut kissanpennusta ensi vuodeksi, mutta enää ei kuulemma tarvi semmostakaan hankkia.
Kuva: oma kameran rulla - kissanpentu: Anssi Kumpula

Ennen Suomi-reissua meillä oli ensimmäiset kokeet johdon laskentatoimen kurssiin liittyen. Mulle epätyypilliseen tapaan luin kokeisiin aika paljon, koska muistettavia laskukaavoja oli paljon. Taisin laskea, että niitä oli yli 20 (ja mun muistille that is a lot). Saatoin pyöräyttää parit onnentanssit, kun saatiin tulokset ja olin 20 parhaiten pärjänneen joukossa. Osallistujia kurssilla oli kuitenkin 96.

Tänne lähtiessä tiedettiin, että lämmitys ei kuulu irlantilaisten vahvimpiin puoliin, mutta jotenkin se silti yllätti, että mittari on nyt näyttänyt kämpän sisälämpötilaksi semmosta alle 15 astetta. +12 taitaa olla alin mitattu lämpötila. Että ei täällä ainakaan purentalihakset rentoutumaan pääse, jos semmosta jossain vaiheessa kuvitteli. 

Annin kanssa kämppäily on osoittautunut erittäin hauskaksi ja opettavaiseksi. Annilla on ehkä välillä ollut pokassa pitämistä, kun on saanut läheltä todistaa tätä tosielämän Mr. Beania. Mutta hauskaa on ollut ja uskomattoman hieno kokemus kaikin puolin. Nyt vaan vaihdetta suuremmalle ja kaikki ilo irti viimeisistä viikoista.

Näihin tunnelmiin, mukavaa alkanutta viikkoa Suomeen :)

-Hanna

Athlonen rajojen ulkopuolella

Morjesta!

 Ihan ekana, 

HYVÄÄ ENSIMMÄISTÄ IRLANNISSA VIETETTYÄ KUUKAUSIPÄIVÄÄ MEILLE!

About tasan kuukausi sitten saavuttiin pikku-majaamme. One down, reilu two to go!

Viikonloppuna meillä oli täällä vieraita ja tehtiin reissu Galwayhin ja Cliffs of Moherille. Tai niinkuin äitini ilmaisi "tears of mothereille" eli itkevien äitien kallioille, koska jonkunhan äidin lapsia ne mereen tippuvat ihmisetkin on. No kyllähän siellä sai aika helposti elämänsä päättää jos sille päälle sattuu. Turvatoimia ei ollut ja voit siinä 200 metrin korkeuksissa seisoskella kallion reunalla pikku tuulessa ihan rauhassa. Minähän näin itteni kompastelevan heti sinne jorpakon puolelle, mutta kyllä vähän piti ihmiselämää uhmata ja koittaa kurkkia sinne reunan yli. Hengissä selvittiin!

 

 

Mun lempi elementtini vesi ja suuri fobiani korkeus kohtasivat sunnuntaina.

Nähtiin muutenkin sitä parasta Irlantia. Maaseudut, kiviset aidat, kiviset kodit, kapeat tiet, vehreät maisemat, kalliot, aallokot, lehmät, lampaat, hevoset, vuohit ja aasit teki kyllä meikäläiseen vaikutuksen. Siihen päälle vielä irkku-kuski ja irkkumusa niin kyllä viihtyi. 

Nämä kivitalot maaseudulla on niin ihastuttavia.

Oli kyllä mahtavaa reissata! Irlannin kapeita ja ihastuttavia pikkuteitä aion minäkin vielä vuokra-autolla kurvata, kunhan ensin vähän totuttelee tuohon vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Sitä ennen hieman kiireellisempänä asiana aion vääntää asiakaspalvelusta individual reportin, jonka palautuspäivä on tulevana perjantaina ja tuttuun tapaan oon edelleen hieman kesken sen kans! No pikkupaniikissahan ne hommat on ennenki luonnistunut, joten ei luulis tuottavan ongelmia enkku-kiireessäkään.

Ei tämän enempää tällä kertaa. Mukavaa ja kiireetöntä viikonloppua!

Ja tähän loppuun vielä uutta lempimusaa, The High Kings!

- Hanna

Täällä ollaan!

Moroo!

Vähän on viivästynyt tämä blogikirjotuksen tekeminen. Tykitetään nyt siis tähän jos toista kirjotusta ei ikinä tuukaan.

Aloitetaan tärkeimmästä, eli ruuasta. Uskoisko joku, jos sanoisin, että ollaan oltu täällä nyt lähes 4 viikkoa (?!!!) ja mä oon syöny vain kaksi kertaa ulkona! Siis kaksi kertaa sellaista ruokaa, jota en ole itte pikku kätösin tehny (okei Anni on tehny kans paljo munki ruokia). Kaikkina päivinä on tullu tehtyä kunnon ruokaa, joka on ollu lähes poikkeuksetta hyvää. Aikamoinen muutos ihmiselle, joka syö aina työpaikalla ruokalassa, käy ulkona syömässä puolet palkastaan ja muutenkin eksyy kotiin mielummin Prisman valmisruokatiskin kautta ku kokkais ite jotakin. Ja jos on kokannu niin vähintään on pitäny olla joku kastike. Nyt ei oo tarvinnu pahemmin kastikkeista ressata.

Ollaan kierretty Athlonen eri saunoja läpi ja tehty tuttavuuksia paikallisten kanssa löylyjä heitellessä. Tai hassua täällä on se, ettei saunoissa välttämättä edes oo mahdollisuutta heittää vettä kiukaaseen tai että "kiuas" on sellainen pieni pömpeli lauteilla, josta menee sentin paksunen putki jonnekin, jossa kohta sihahtaa sillai niinku pari desiä ny sihahtaa varovasti liu´utettuna isossa kiukaassa saunojien ulottumattomissa. Kai ne pitää löylyjen heittämistä vähän vaarallisena, koska saunominen on myös kielletty alle 16 vuotiailta... 









Ilma täällä on vähän kosteaa. Pyykit kuivaa 2-3 päivää, jonka jälkeen toteaa, että ei ne tästä tämän kuivemmaksi tuu ja kerää ne itkien kaappiin. Iltaisin saa mennä peiton alle kädet ihan jäässä ja aamulla herätä nenänpää jäätyneenä. Välillä saa täristä ihan muuten vaan huoneilmassa, mutta sitten laitetaan vaan vaatekerrosta enemmän. Kerran on laitettu patteri päälle, kun alko ihan oikeasti olemaan vähä alhaset lämpötilat sisällä. Lämmitys on täällä vähän kallista eikä pelaa yhtä hienosti kun kotisuomessa..

Ulkona voi aamu alkaa auringonpaisteella, koulusta lähtiessä sataa vaakasuoraan ja kohta taas saa kaivaa aurinkolaseja esiin. Silti oon yllättynyt kuinka hyvä sää täällä on nyt neljän viikon ajan ollu, ei läheskään niin paljoa sadetta kun olin kuvitellu. Toki nyt kun tämän sanoin niin...

Käytiin vesipuistossa leikkimässä ekalla kouluviikolla. Ilma vaan vähän oli kolea ja Anni sai tuliaisiksi flunssan.

Mulla oli vajaa 4 viikkoa sitten täällä kuntosalilla alkutestit. Mitattiin pihdeillä oikein läskit kun kerran ilmaseks sai ja nyt on pitäny liikkua sen verran, ettei läskeistä olis enää tietoakaan. Noeisentään, mutta oon aika jännäfiiliksissä menos maanantaina tonne kakkostesteihin kattomaan mitä tuossa kesän runtelemassa vartalossa on oikein testien jälkeen tapahtunu. JÄIKSSS!

Ei kovin uskottavan näkönen rugbyn pelaaja pinkissä paidassaan. Ilmeessäkin ois vähän vielä petrattavaa..

Niin ja nuo meidän kurssit. Ensimmäinen välikoe johdon laskentatoimen kurssilla lähenee ja samalla meidän ressikäyrät on alkanu nousta. Käsiteltyjä aiheita on ihan kivasti ja meikäläisen muistilla alkaa hikipisarat nousta otsalohkolle. No hyvin se menee ja onneks ollaan opettajan suosikkeja kun osataan olla hiljaa eikä käytetä puhelinta tunnilla. Välillä nimittäin meno tunnilla on kuin hyvästä sketsistä, kun opettaja jaksaa paimentaa oppilaita ja uhkaa heittää luokasta ulos. Koskaan se ei kumminkaan sitä tee, mutta ilmeiden ja kommenttien seuraaminen saa yhden jos toisenkin oppilaan repeilemään tunnilla..

Toinen kurssi on valinnainen, ja meillä on Annin kans eri valinnaiset. Mun kurssi on Operations & Chain Supply Management, jossa on todella hauska opettaja. Hän vertaa itseään fossiiliksi meidän seurassa ja ajattelee, että kirjat on täynnä roskaa. Siltä lipsahtaa vitsejä, joita häpeilee heti seuraavassa lauseessa ja miettii vielä kotonakin mitä tulikaan sanottua tunnilla. Välillä sen irkkuaksentista ei saa mitään selvää ja minä pidän pokerinaamaa kun kaikki muut nauraa. Ja sitten se kattoo mua ihan nolona ja toteaa ääneen, että olipas huono läppä. Ja minä sielä ihan tosikkona toivon vaan tekstityksiä puheille.. 

Meidän englanninkieltä on, uskokaa tai älkää, kovastikin kehuttu täällä ja joskus meitä on jopa sekoitettu Irlantilaisiksi (?) sen vuoksi.. Että mikahäkkisenkku toimii hyvin täälläkin! Joukossa on paljon italialaisia ja ranskalaisia vaihtareita, joten jos meitä verrataan niihin niin ehkä se sitten tuntuu siltä.

Tänään me saadaan Suomesta vieraita ja lähdetään kaikki porukalla reissuun Galwayhin. Ei olla tähän mennessä poistuttu kauheesti Athlonen rajojen ulkopuolelle, joten ihan mahtavaa päästä reissuhun! Ehkäpä eksytään jopa reilun 210 metrin korkeuteen Cliffs of Moherin reunoille ihastelemaan maisemia.

Croi Oige, koko komeudessaan!

Loppuun vielä kuva "And that´s how you do it"-markettikakusta.

Hauskaa viikonloppua!

- Hanna